Ystäväni lähetti minulle kysymyksen, joka kuuluu näin: "Mistä elementeistä mielestäsi 'geneerinen' musiikki rakentuu? Minkälaisia keinoja sinulla on välttää geneerisyys?”

Geneerinen sanana viittaa persoonattomaan. Se voisi viitata teokseen, joka on pikemminkin tavanomainen kokoelma säveliä kuin ytimekäs omalaatuinen musiikillinen tarina. Geneerisyys ei liity mihinkään musiikkityyliin erityisesti tai välttämättä edes musiikin tekniseen hienostuneisuuteen. Voi olla monotonista ja yksinkertaista musiikkia, joka on musikaalista. Toisaalta monimutkainen ja hienostunut sävellys voi kuulostaa geneeriseltä, jos siitä puuttuu persoonallisuuden kipinä.

Todennäköisesti useimmilla säveltäjillä on musiikkinsa geneerisyyden puntaroiminen mielessä ainakin joskus. Miten geneerisyyttä voi välttää? Tässä näkökulmia, joiden avulla on mahdollista löytää ainakin jonkinlaisia lääkkeitä geneerisyyttä vastaan.

1. "Oikeat" sävelet

Musiikissa harmonia tarkoittaa kokoelmaa säveliä, jotka soivat suhteessa toisiinsa. Sävelten tunnelma tai "korrektius" riippuu siitä, mistä säveliä lähestytään ja mihin säveliin niistä jatketaan musiikin edetessä. Kaikki sävelyhdistelmät riippumatta siitä, miten ristiriitaisilta ne yksittäin kuulostavat, on mahdollista asettaa kontekstiin niin, että ne tuntuvat "korrekteilta" jälkeenpäin arvioituna osana kokonaisuutta.

Musiikin kuuntelu on siis menneiden sävelten johdonmukaisuuden arviointia ja seuraavien sävelten ennakointia perustuen siihen, mitä olemme aiemmin kuulleet. Säveltäjän työ on näiden sävelodotusarvojen hienovarainen täyttäminen joko odotetusti tai odotuksista sopivasti poiketen. Näin syntyy musiikillinen jännite tai juoni.

Väitän, että useimmilla meistä on alitajuinen kyky tunnistaa suuri osa ns. oikein menevistä harmonioista verrattuna väärin meneviin. Vaikka emme ehkä jostain harmoniasta pitäisikään esteettisenä elämyksenä, niin voimme tunnistaa sen, onko sävel omassa kontekstissaan korrektisti valittu vai ei.

Miten tämä liittyy geneerisyyteen? Kappaleeseen geneerisyyden tuntua voi synnyttää vaikkapa se, että siinä tapahtuu epäkorrektisti etenevä harmonia.

Tärkeä huomio kuitenkin on, että usein epäkorrektista tavasta voi tehdä kappaleen motiivin, joka toimii lopulta aivan oikein kontekstissaan, jos se tehdään tietoisesti ja huolella harkiten! Vahingossa tapahtuvat epäjohdonmukaisuudet kuitenkin kuulostavat oudolta. Usein väärällä tavalla oudolta, jonka voi tulkita myös virheeksi.

2. "Oikeat" rytmit

Rytmissä niin ikään voi olla johdonmukaisuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Siinä voi olla tasapainoa ja ristiriitaa aivan kuten sävelissä. Rytmiin pätee siis suurelta osin samat näkökulmat kuin edellisessä. Jos rytmi ei lukitu oikein, voi musiikki kuulostaa väärällä tavalla oudolta. Mikäli rytmit eivät toimi sopivalla tavalla, syntyy rytmillinen dissonanssi eli ristiriita. Rytmillinen dissonanssi voi lisätä kappaleen geneerisyyden tuntua.

3. Yksinkertaistaminen

On helppo langeta kiusaukseen lisätä säveliä, kun yrittää saada sävellyksestä lisää tehoa irti. Usein tehokkaampi tapa on kuitenkin vähentää säveliä ja asetella niitä harkitummin. Toki on loistavia sävellyksiä, jotka ovat pullollaan säveliä. Ja jos kappale on vaikuttava, kaikille näille sävelille on varmasti perusteltu syynsä.

Kuitenkin sävelten lisääminen vain siksi, että ei pysty tunnistamaan, miksi kappale ei toimi, on hankala polku kulkea. Sen sijaan sävelten vähentämisen kokeilu saattaa hyvinkin johtaa oivallukseen kappaleen todellisesta ydinsisällöstä. Sisällön ytimen löytyessä yleensä myös riski kappaleen geneerisyydestä pienenee.

4. Melodia / kappaleen fokus

Melodia on yksi tärkeimmistä työkaluista kappaleen ydinsisällön etsimisessä ja löytämisessä, ja myös kappaleen geneerisyydenkin kitkemisessä. Siinä missä rytmittömät kappaleet ovat melko harvinaisia, ovat melodiattomat kappaleet puolestaan erittäin yleisiä.

Melodian ei tarvitse olla monimutkainen. Se voi olla yksinkertaisimmillaan vaikka vain pari hassua säveltä, jotka oikein aseteltuna luovat fokuksen ja juonen kappaleeseen.

Mutta mikä on melodia? Melodia ei ole mikä tahansa sävel tai sävelyhdistelmä, vaan sillä on aivan oma funktionsa. Esimerkiksi sointua voi soittaa arpeggiona ja bassokuviota voi soittaa yksittäisinä sävelinä. Ovatko nämä sävelet automaattisesti melodioita? Eivät.

Jos rytmi ja soinnut olisivat taulun mitat, kangas ja kehykset, niin melodia on siveltimen vedot kankaalla. Melodia määrittää kappaleen fokuksen. Se kertoo tarinan keskellä valtavaa määriä säveliä, joita kappaleen harmoniaan kuuluu.

Mihin säveliin haluat kuulijan huomion kiinnittyvän erityisesti? Miksi juuri nämä sävelet?

Melodia tyypillisesti koostuu yhdestä linjasta peräkkäisiä säveliä, mutta melodioita voi olla myös päällekkäin useita, joista kukin on itsenäinen. Vaikka usein yksi tarina kerrallaan riittää erinomaisen hyvin, on siis mahdollista kertoa myös monta samanaikaista tarinaa.

Ehkä tyypillisin geneerisen musiikin tuntomerkki onkin se, että melodian luullaan olevan sama asia kuin mikä tahansa sävelyhdistelmä. Esim. peräkkäisinä sävelinä soitettu sointu eli arpeggio on lähtökohtaisesti vain sointu soitettuna sävel kerrallaan. Siitä voi rakentaa myös melodian, mutta automaattisesti se ei sitä ole.

Tietoisesti toteutettuna melodia voikin toki myötäillä vaikkapa sointuarpeggiota, mutta tiedostamatta tehtynä soinnun ja melodian funktion sekoittaminen ei yleensä johda kappaleen tukevoitumiseen. Niinpä kappaleen eri elementtien funktioiden tunnistaminen on tärkeää. Miten voisit kirjoittaa tarinan ilman, että mietit tarinan sisältöä ja sitä, mikä rooli kullakin henkilöllä tarinassa on?

5. Orgaanisuus

Looppi tarkoittaa musiikissa samanlaisena toistuvaa musiikillista jaksoa. Jos vaikka neljä ensimmäistä tahtia rumpukomppia tai bassokuviota tuntuvat hyvältä, niin miksi en toistaisi ne samanlaisina vaikka seuraavatkin neljä tai kahdeksan tahtia?

Loopit voivat toimia kappaleen runkoa luodessa eräänlaisena välivaiheena tai rakennustelineenä. Etenkin tietokoneavusteisena musiikintekoaikakautena, jolloin looppeja on helppo maalata tietokoneen ruudulle huolettomasti, looppeihin tulee kuitenkin suhtautua varauksella.

Toistoa voi toki käyttää monellakin tapaa. Sävelkuvio voi sinällään pysyä hyvinkin samankaltaisena, mutta pieni variaatio siinä säilyttää mielenkiinnon. Tämä on jotain, mitä ihminen jo rakenteensakin puolesta tekee automaattisesti soittaessaan. Kukaan basisti ei esimerkiksi pysty soittamaan samaa sävelkuviota koskaan täysin identtisesti kahta kertaa peräkkäin.

Ajoitukselliset ja äänen tasaisuuteen liittyvät vaihtelut ovat etenkin hyvillä soittajilla mikroskooppisen pieniä, mutta silti olemassa. Lisäksi hyvä soittaja tyypillisesti varioi toistuvaa sävelkuviota myös tietoisestikin jotenkin. Pieni viive tuolla, pieni filli tuolla, tekevät ns. samana pysyvästä loopista kiinnostavan ja orgaanisen.

Ihmisen kuulokyky on evoluution myötä hienovirittynyt aistimaan orgaanista ääntä. Siksi se kaipaa musiikissa orgaanisuuden elementtejä, musiikkityylistä riippumatta.

Tietokone puolestaan toistaa kaiken matemaattisen tarkasti, jos pyydetään. Tietokoneella tehtyyn musiikkiin orgaanisuus pitääkin ohjelmoida sisään erikseen. Se on täysin mahdollista, mutta edellyttää hieman vaivannäköä. Geneerisessä musiikissa tämä vaihe vaikkapa sitten looppienkin käsittelyssä on jätetty mahdollisesti huomiotta. Musiikki voi kuulostaa väärällä tavalla koneelliselta. Orgaanisuutta voi lisätä mm. dynamiikan ja tempon pienillä vaihteluilla, artikulaation vivahteilla, sävelten ajoitusten pienillä varioinneilla yms.

6. Kappaleen rakenne

Jos kappale rakentuisi pelkästään kahden tahdin looppia toistaen, olisi kappaleen rakenne melko putkimainen. Samaa alusta loppuun. Yksi tapa välttää geneerisyyttä on kiinnittää huomio kappaleen rakenteeseen. Onko rakenteessa erilaisia osia? Ja jos osia onkin vain yksi (kuten hyvin voi ollakin), millä tavalla tämä yksi osa kehittyy? Löytyykö siitä jonkinlainen kaari, jossa energia rakentuu, saavuttaa huippunsa ja purkautuu?

Rakennetta voi muokata lukemattomilla tavoilla, joten tarkat analyysit jätän toiseen kertaan. Yleisellä tasolla kuitenkin rakenteesta voi sanoa, että säveltäjän tulisi olla tietoinen siitä, miten musiikillinen energia jakautuu kappaleen alusta loppuun asti. Jos vaikkapa kaikki energia laitetaan kuulijan korviin heti ensimmäisestä tahdista lähtien, on jossain kohdassa tarjottava myös kontrastia. Muuten kuulija väsyy, kun suurin energiataso on jo esitelty heti alussa.

Jos taas kappale alkaa hieman hillitymmin, on siitä helpompi johdattaa kuulija askel askeleelta kohti kliimaksikohtaa. Toki rakenne voi olla myös staattinen, kuten ambient-musiikissa usein on. Staattinenkin rakenne voi olla vaikuttava, jos se on säveltäjän tietoinen valinta ja kappaleen elementit tukevat tätä! Tässäkin seikassa valintojen tietoisuus on keskiössä.

7. Soundit ja miksaus

Vanhalla Casiolla soitettu pianokappale ei ikinä kuulosta yhtä orgaaniselta kuin laadukkaalla samplepianolla soitettu kappale. Puhumattakaan oikeasta pianosta, joka on hyvin äänitetty. Orgaaniselta kuulostava kappale muodostuukin kolmesta elementistä. Kappaleen sävellyksellisistä ominaisuuksista, soitinten laadusta ja miksauksesta.

Säveltäjän kannalta suurin mielenkiinto kohdistuu tietysti sävellyksellisiin elementteihin, ja puhtaasti musiikillisesti ajateltuna tämä onkin se tärkein osa-alue. Mutta toki useimmiten on toivottavaa, että kappale on myös kuultavissa, ei pelkästään ajatuksena säveltäjän pään sisällä. Niinpä vaikuttavan kuunteluelämyksen toteutumiseksi suurta huomiota tulee kiinnittää myös soitinten valintaa ja miksaukseen.

8. Edellä mainittujen asioiden toteutuminen usealla tasolla

Jokaista stemmaa (instrumenttia) kappaleessa on hyvä ajatella itsenäisenä musiikillisena kokonaisuutena. Vaikka stemma olisikin yksinkertainen, niin yritä tehdä siitä niin orgaaninen niin usealla tasolla kuin pystyt. Kaikkien stemmojen ei todellakaan tarvitse (eivätkän voikaan) olla maailman mielenkiintoisimpia yksinään, sillä musiikin fokus ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa. Mutta musiikin pääfokusta tukevienkin elementtien tulee olla omassa funktiossaan niin toimivia kuin voivat. Tarkoittipa tämä korrekteja harmonioita, orgaanisuutta, sävellyksellistä rakennetta tai mitä vaan.

Sovella kaikkia yllä mainittuja pohdintoja ja näkökulmia kunkin stemman säveltämiseen, vaikka se ei tuntuisikaan stemman eristyksissä ollessa välttämättä kovin mielekkäältä. Se kuitenkin kannattaa, sillä kun jokainen stemma on musikaalinen, on kappaleen hankala olla olematta musikaalinen. Parhaassa tapauksessa se on enemmän kuin osiensa summa, ja nousee näin ollen ulos geneerisen musiikin kategoriasta.

Hyviä sävellyshetkiä!

-Elias