Forever Young

Puhutaan kappaleiden soinnuista ja siitä, miten niitä muokkaamalla kappaleen luonteen ja tunnelman voi muuttaa. Aloitetaan yksinkertaisella sointupohjalla, jonka voi kuulla esimerkiksi Alphavillen vanhassa kunnon megahitissä nimeltä Forever Young. Huomaa, että soinnut kappaleessa ovat alusta loppuun saakka samat. Yksinkertaisia kolmisointuja, jotka toistuvat aina samanlaisena.

Tässä artikkelissa tutustumme kahteen versioon kappaleesta. Analysoimme uudelleensoinnutuksen eli "reharmonisoinnin" toiminnan. Alkuperäinen soinnutus on yksinkertainen ja löytyy monesta muustakin kappaleesta.

Dirty Loops (reharmonisoitu)

Dirty Loopsin versio Forever Young -kappaleesta on hienostunut näyte siitä, mitä huolella rakennettu reharmonisointi saa aikaan. Siinä toteutetaan yksinkertaisia reharmonisointitekniikoita, mutta käydään myös rohkeasti reharmonisointimaailman raja-alueilla venyttämässä kuuntelijan kuuloelämystä mahdollisimman vääntäväksi. Kuunneltuasi kappaleen, analysoimme kuulemamme.

Analyysi

Musiikissa soinnuilla on funktiot, joita voidaan kuvata erilaisin analyysimerkein. Analyysin tarkoitus on toimia karttana sointujen kanssa sopivia säveliä etsiessä. Käydään läpi kappaleen sisältämä harmoninen informaatio.

Oheisesta kuvasta löytyy sinisellä merkittynä alkuperäisen kappaleen soinnut. Huomaa, että soinnut ovat samat läpi kappaleen, joten niitä ei ole erikseen kirjoitettu muuten kuin ensimmäiselle riville ja muutama sointu loppuun, jotka poikkeavat kaavasta.

Vihreällä merkittynä löydät soinnutuksen reharmonidun version. Seuraa kappaletta ja huomioi seuraavat elementit, jotka tekevät kappaleesta uudenkuuloisen:

1. Tahtilaji on muutettu 12/8 pulssiksi. Alkuperäinen on 4/4. (Analyysissä alkuperäinen kappale on merkitty olevan 2/2, jotta vertailu uuden version kanssa on kätevämpää...)

2. Alkuperäinen versio on duurissa. Uusi versio alkaa rinnakkaismollissa. Tämä on mahdollista, sillä melodia sopii myös molliin.

3. Alkuperäinen versio pysyy tiukasti sävellajissa. Uudessa versiossa jo 3. tahdissa käytetään modaalilainausta. Modaalilainauksessa harmoniapalettia muutetaan kokonaisuudessaan hetkellisesti, joka tuo musiikkielämykseen yllätyksellisyyttä ja tuoreutta.

4. Tahdissa 5 käytetään hybridisointua, joka tarkoittaa sitä, että soinnusta poistetaan sen 3. sävel. Tällöin sointu kuulostaa "leijuvalta" ja vähän epämääräiseltä. Jännittävältä ja moderniltakin?

5. Tahdissa 25 tehdään jälleen modaalilainaus. Tällä kertaa varsin eksoottisesti melodisesta mollista, joka ei sivua suoraan alkuperäistä sävellajia.

6. Tahdissa 32 tapahtuu siirtymä alkuperäisen kappaleen mukaisesti duurisävellajiin. Duurisävellajin toteutus on kuitenkin reharmonisoinnissaan täynnä hienostuneita yllätyksiä.

7. Heti tahdissa 33 viedään kuuntelija odottamattomaan, mutta vaikuttavaan paikkaan. Odotus on, että tästä alkaa duurisävellaji. Duurisävellajin sijaan tämä osio alkaakin modaalilainauksella doorisesta moodista. Nice!

8. B-osassa tapahtuu useampikin modaalilainaus. Ne lukevat analyysinuotissa. Lisäksi tahdissa 34 käytetään sus4-soinnussa värisäveltä 10. Very cool.

9. Tahdissa 35 tapahtuu omaan korvaani ehkäpä se kaikkein kutkuttavin asia. Ensimmäinen sointu voisi olla odotuksen mukaisesti I-asteen sointu. Tämän sijaan soinnusta on tehty ikään kuin hybridi, joskin tavalla, joka on epätyypillinen. Bassossa ohitesävelenä toimiva #1-sävel ei kuulu tuolla hetkellä vallitsevaan harmoniaan. Se purkautuu kuitenkin odotusten mukaisesti seuraavaan sointuun, jota on valmistellut tahdin 34 välidominanttisointu. #1-sävel toimii siksi, että sen siirtyessä seuraavaan sointuun, täyttyy odotus edellisessä tahdissa luodusta odotuksesta. Se toimii myös siksi, että kyseinen sävel soitetaan erittäin alhaalta. Tämä johtuu yläsävelsarjan ominaisuudesta, joka avaa harmonialle laajempia mahdollisuuksia toimia, mikäli referenssipiste harmonialle (eli basso) kulkee erittäin alhaalla.

10. Tahdissa 47 oleva #1-sävel bassossa toimii myös, mutta hieman eri syystä. Tässä sävel on osa kromaattista linjaa, eikä muita perusteita tarvita. Tahdissa 49 kappale palaa takaisin rinnakkaismollisävellajiin. Tästä eteenpäin kappaleen harmonia on suurimmilta osin sama kuin alussa, joten sitä ei ole erikseen kirjoitettu analyysiin.

Päätelmä

Musiikin harmoniassa muuttujia on lukematon määrä. Tästä huolimatta harmonisen liikkeen taustalla on logiikka (teoria musiikista), joka vastaa useimpiin kysymyksiin siitä, miksi jotkin sävelet yhdessä toisten kanssa luovat tietynlaisia sävyjä.

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on antaa pieni näyte konsepteista, joita harmonian analysoinnissa käytetään. Hyppäsimme nyt melkolailla ilman lämmittelyä syvään päätyyn. Mutta kuten alkuperäinen Forever Young todistaa, harmonian ei tarvitse olla aina monimutkaista! Toisaalta, kuten Dirty Loops puolestaan näyttää, sekin ovi on avoin, jos rikas harmonia on se, mikä korvaa puoleensa vetää.

Omasta musiikillisesta taitotasostasi riippumatta toivotankin sinut tervetulleeksi keskustelemaan ajatuksista, joita blogi herätti. Kummastako kappaleesta pidit enemmän? Vai kenties molemmista yhtä paljon? Haluatko tietää lisää nyt lukemastasi? Haluatko kysyä mitä tahansa muuta musiikkiin littyvää? Haluaisitko apua jonkin toisen kappaleen purkamisessa analyysin keinoin? Sana on vapaa.

Mukavia musiikkihetkiä kaikille!

-Elias