Varo, pensaikossa vaanii tiikeri!

Kuulo on ensimmäisiä aisteja, joka ihmiselle kehittyy. Sen ei pitäisi olla myös ensimmäinen aisti, joka ihmiseltä tuhoutuu. Tällainen kehitys on valitettavasti käynnissä, sillä kuulovaurio on yhä kasvava kansanterveydellinen ongelma maailmanlaajuisestikin (WHO:n selvitys). Syynä tähän on suurelta osin viihdeteollisuus.

• 466 miljoonalla ihmisellä maailmanlaajuisesti (yli 5% väestöstä) on vammauttavaksi luokiteltava kuulovaurio, ja 34 miljoonaa heistä on lapsia.

• Arvion mukaan vuoteen 2050 mennessä yli 900 miljoonalla ihmisellä (10% maailman väestöstä) on vammauttavaksi luokiteltava kuulovaurio.

• 1.1 miljardilla nuorella (12-35 vuotiaat) on riski altistua kuulovauriolle vapaa-ajan harrasteiden takia.

• Lähde: World Health Organization (Maailman terveysjärjestö)

Kuulovaurioiden määrät kasvussa

”1.1. miljardilla nuorella on riski altistua kuulovauriolle vapaa-ajan harrasteiden takia.” Pysähdy miettimään tätä lukua hetkeksi. Jatketaan sitten.

Motivaation tämän blogin kirjoittamiseen sain taannoisesta elokuvahetkestä ystäväni kanssa. Kävimme katsomassa toimintaelokuvan Finnkinon Tennispalatsin salissa 12. Tai yritimme katsoa. Äänet olivat alusta lähtien niin kovalla, että jouduimme lähtemään näytöksestä pois jo ennen puoliväliä korvasäryn sekä tinnituksen takia.

Kerroin asiasta Finnkinolle, ja heidän vastauksensa oli, että äänenvoimakkuuden turvarajoja ei ylitetty, ja että elokuva ajettiin jopa referenssitasoa alhaisemmalla äänenvoimakkuudella. Korvatulppia olisi kuulemma saanut henkilökunnalta ilmaiseksi, jos olisi kesken näytöksen sellaiset hakenut toisesta kerroksesta.

Mitä useamman päivän olen tilannetta ajatellut, sen kummallisemmalta se tuntuu. Miksi äänet pitää olla elokuvissa edes lähellekään niin kovalla, että elokuvasalissa kivutta istumiseen tarvitsee korvatulpat? Niinpä tein netissä kyselyn elokuvien äänenvoimakkuuksien kokemisesta. Otos on ollut tähän asti melko pieni (16.8.2018 mennessä 43 ihmistä), joten tilastollisesti vedenpitävää arvoa kyselyllä ei tietenkään ole, mutta äänestystulos on sellaisenaan selkeä. 77% vastanneista on sitä mieltä, että elokuvissa äänet ovat liian kovalla. Kommentoineet ihmiset kertoivat käyttävänsä korvatulppia elokuvissa säännöllisesti.

Ylikova ääni koukuttaa

Tuntuu omituiselta, että arvokkaan elokuvataidemuodon esitysareena toimii myös potentiaalisesti kuulovaurion edistämisareenana. WHO:n selvityksen mukaan kuulovaurio on yleistyvä ongelma, jota muista kuin sairauteen perustuvista syistä edesauttaa pääasiassa ihmisten harrastetottumukset; kaikki sellaiset viihdytysformaatit, joissa ihmisen luontaista vetoa kohti voimallista äänielämystä hyödynnetään.

Jo muinaiset ihmiset olivat suuresti vaikuttuneita massiivisista äänistä, kuten ukkosesta. Ukkonen on luonnonvoimista villein, joka sai voimansa suoraan jumalilta. Se synnytti sateen kautta hedelmällisyyttä maaperään, mutta kylvi myös tuhoa. Salamoiden leiskunta ja ukkosen pauhu asetti ihmisen ajatukset peruskysymysten äärelle. Myrskyn jylinän kuului jo itsesuojeluvaistonkin takia mennä luihin ja ytimiin, sillä sen seuraukset vaikuttivat potentiaalisesti koko heimon / kylän elämään.Kuulo on tavallaan ihmisen tarkin ja tärkein aisti, sillä se on aktiivinen koko ajan. Evoluutiossa kuulosta on ollut erityistä hyötyä, sillä sen avulla ympäristöä voi havainnoida myös pilkkopimeässä. "VARO, PENSAIKOSSA VAANII TIIKERI!"

Musiikki, konsertit ja elokuvat ovat viihdytysmuotoja, jotka perustuvat hermostossamme olevien edellä mainittujen primitiivisten mekanismien ja reaktioiden hyödyntämiselle, mutta valitettavan usein myös niiden hyväksikäyttämiselle. Mitä voimakkaampi kuuloelämys, sitä suurempi tyydytys. Mitä mielenkiintoisempi yllätys (”tiikeri”) musiikista löytyy, sitä parempi. Voimakkaampi ääni koetaankin usein myös ”parempana” äänenä, kunnes saavutetaan kipuraja. Näin korva toimii, sillä ihmisen evoluutiossa kova ääni on aina ollut merkki myös erityisen olennaisesta äänestä.

Viihdytysareenojen vastuu

Kuulovaurion riskin sisältävien vapaa-ajan harrasteiden kärkiryhmässä ovat tietysti soittaminen, musadiggailu ja elokuvat. Miten määrittää alalla toimivien yritysten vastuu kuulovaurioista suhteessa yksilön omaan vastuuseen?

Siinä missä henkilökohtaisen musiikkiharrastamisen äänenvoimakkuuksia säätelee henkilökohtainen mieltymys ja oma vastuu, ovat elokuvateatterit ja konserttiareenat julkisia tiloja, joiden pitäisi tarjota turvallinen ja kivuton elämys kaikille.Nykyään näissä tiloissa ollessaan yksilöllä on mahdollisuus vaikuttaa kokemaansa äänenvoimakkuuteen vain lähinnä sitä pienentäen (korvatulpilla). Keinolla, joka huonontaa samalla äänenlaatua muutenkin. Halvat korvatulpat eivät suodata äänentaajuuksia tasaisesti, joten elokuvaelämys jää vajaaksi.

Elokuvateatterit ovat suosittu viihdytysareena, jossa ääni on tärkeässä roolissa. Mikäli elokuvayleisöllä on yhä kasvava kuulovaurio, syntyy tarve kompensoida kuulovauriota elokuvan äänenvoimakkuuksia nostamalla. Näin kuulovaurio syntyy vähitellen yhä useammalle. Tämä ongelma ei koske tietenkään pelkästään elokuvaa, mutta se on yksi osa äänelle toimintansa rakentavaa viihdytysketjua, jota ihmiset käyttävät. Muihin ketjun lenkkeihin pätevät samat pointit.Meluongelma on totta kai myös elokuvatuottajien vastuulla, jotka tuottavat ylikovia ääniraitoja. Mutta viimeisenä lenkkinä jakeluketjussa ovat elokuvateatterit, joten suuri vastuu pitäisi olla myös heillä itsenäisesti.

Finnkino kiistää ongelman olemassaolon ja puolustaa ylikovaa ajettuja ääniraitoja sillä, että he noudattavat laillisia suosituksia sekä elokuvatuottajien ääniraidalle asettamia viitearvoja. Yhtiön oma itsenäinen vastuu asiakkaiden terveydentilasta siis puuttuu, kuten niin usein suurilla yrityksillä muutenkin.

Yksi mahdollinen ratkaisu

Tuntuu erikoiselta, että elokuvan äänenvoimakkuus säädetään niin lähelle kipurajaa, että suuri osa yleisöstä kokee äänen epämiellyttävän kovana. Gallupkyselyni mukaan peräti 77% ihmisistä kokee elokuvien äänien olevan liian voimakkaalla tasolla.

Julkisena tilana elokuvateatterin pitäisikin kalibroida laitteensa niin, että äänenvoimakkuus on lähtökohtaisesti kauempana kipurajasta. Tämän jälkeen, mikäli jotkut ihmiset joko kuulovaurion takia tai muusta syystä haluavat kuulla elokuvan erityisen kovalla äänenvoimakkuudella, Finnkino voisi antaa heille lainaksi kuulokkeita, joista äänenvoimakkuutta voi säätää kovemmaksi maun mukaan. Kuvan puolellahan 3D-lasien lainaaminen on jo normaali käytäntö, joten lainaamisen konseptin ei sinällään pitäisi olla ongelma.

Toteutuksen ei pitäisi olla tekniikankaan puolelta ylitsepääsemättömän vaikea. Kuulokeintegraatio olisi varmasti mahdollista toteuttaa suhteellisen vähän äänenlaatuun vaikuttamatta ja massiivista elokuvakokemusta latistamatta. Esim. salin kaiuttimien bassotaajuudet tuntuisivat kehossa sekä kuulokkeiden läpi joka tapauksessa, jolloin kuulokkeista säädettäväksi jäisi lähinnä äänen keski- ja diskanttialue. Juuri ne äänialueet, jotka ovat ne ongelmallisimmat näissä tämän hetken kivuliaissa elokuvaelämyksissä.

Äänielämys voisi olla kuulokkeiden avulla toteutettuna jopa nykyistä intensiivisempikin. Ei siis pelkkä uhka, vaan jopa mahdollisuus! Olipa ratkaisu mikä tahansa, olemme joka tapauksessa nyt suuren ongelman äärellä. Siitä on turha kiistellä. Kuulovaurio on yleistyvä kansanterveydellinen ongelma Maailman terveysjärjestönkin mukaan, sanoipa nykylainsäädäntö kuulonsuojelun raja-arvoista mitä tahansa.

Suuri osa ongelmasta kiistämättä johtuu viihdeteollisuuden käytännöistä. Elokuvayhtiöt ovat tärkeä osa viihdeteollisuuden ketjua, mutta eivät tietenkään ainoa. Myös konserttikulttuurissa ja muualla on paljon parannettavaa.

-Elias