Tukea tarvitaan aina. Mutta missä kulkee raja tukemisen ja pakottamisen välillä?

Alle kouluikäisille (4-6-vuotiaille) 15 minuuttia voi olla juuri sopiva kesto.

Tietoinen tekeminen tarkoittaa sitä, että soittaja ohjataan sellaisten tehtävien pariin, joissa ajatus ja kehon toimintakyky haastetaan sopivalla tavalla.

Säveltämisen opettamisen ytimessä on yksi tarkasti rajattu kysymys. Mistä sävellyksessä on kyse?

Lapsi ja nuori (miksei vanhempikin?) tulee ohjata sellaisiin tilanteisiin, joissa aivoja rasitetaan. Tilanteisiin, joissa ongelmanratkaisuprosessilla on tilaa käynnistyä.

Monesti mieleni on tehnyt muuttaa soittotunnin nimi keskittymistunniksi. Niin oppimisen esteet kuin onnistumisetkin juontavat syynsä lähes poikkeuksetta tähän taitoon. Pienimmille lapsille 10-30 minuutin keskittynyt ponnistus kerrallaan on sopiva tavoite.

Kyse ei ole opiskelijan iästä tai teknisistä valmiuksista, vaan pikemminkin opettajan valmiudesta toimia eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa.

Tekoälyn kehittyessä hyvän opettajan merkitys korostuu. Sellaisen, joka nostaa mielen korkealle ja kannustaa lentämään.

Lapsi on läsnä ja haluaa tutustua uusiin asioihin. Tehden itse tai vierestä seuraten. Villin vapaasti kaikkia mahdollisia äänilähteitä kokeillen tai vaieten kuin muuri. Keskittyneesti harjoitellen tai väsyneen hervottomasti pelleillen.

C-duurista löytyviä sointuja soittaen ja C-duurikolmisoinnusta aloittaen musiikille syntyy tonaalinen keskus, jota kohti kaikki muut soinnut pyrkivät erilaisin vahvuuksin etenemään.

Joskus kuulee puhuttavan lahjakkuudesta aivan kuin kyseessä olisi yksittäinen erityisominaisuus. Lahjakkuus on kuitenkin monen ominaisuuden summa.

Hengellistä musiikkia ja kirkkoa on suurelta osin kiittäminen siitä, että länsimainen musiikki sekä nuottikirjoitus on kehittynyt nykyiseen muotoonsa. Tämä tosiasia mielessä pitäen on myös sekavalta vaikuttava H / B -nimeämiskäytäntö on hieman helpompi ymmärtää.

Musiikillinen taito ei voi kehittyä, mikäli musiikkituntien väleissä ei käytetä kohtuullista aikaa uusien asioiden harjoitteluun. Tunnillakin toki harjoitellaan, mutta tästä kertyy vain 30-60 minuuttia harjoittelua viikossa. Vertaa tätä määrää siihen, että jo jääkiekkojuniorit voivat harjoitella seuransa kanssa helposti kuusi tuntia viikossa.

Mikäli riittävän hyvän ja mestarin eroavaisuuksia ei tiedosta, voi edessä olla turhautuminen. On nimittäin olemassa paljon taitoa, jota ei voi oppia, jos ei harjoittele kuin mestari.

Kustannustuen tulisi luonnollisesti toteutua samanlaisena kaikille yrityksille ollakseen oikeudenmukainen. Seuraavasta tukipaketista viimeistään tulisi siis poistaa "kaksinkertainen omavastuu" niiltä pienyrityksiltä, jotka sinne asti ovat pystyssä sinnitelleet maksamalla esim. juoksevia vuokrakuluja pitkälti omasta pussista tai +-0 voitolla asiakkaiden odotellessa ymmärrettävästi parempia aikoja.

Samoin kuin ei ole mielekästä vertailla päärynän paremmuutta suhteessa omenaan, ei ole mielekästä väitellä siitä, onko country-musiikki parempaa kuin barokkimusiikki. Kun musiikkityylien sisäistä estetiikkaa opettelee ymmärtämään, avautuu ihasteltavaksi lukemattomien sävyjen ja tarinoiden maailma.

Musiikkimakumme ei ole automaattisesti avoin kaikelle. On tärkeää altistaa itseään uusille äänimaisemille, sillä kielitaitoa ei voi laajentaa käyttämällä vain jo osaamaansa kieltä. Jos esimerkiksi kuuntelet pääasiassa Megadethia, et saa sen kautta valmiutta ymmärtää ja nauttia Bill Evansin jazzpianismista.

Taiteen perusopetuksessa kilpailu on kovaa. Kilpailu voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta se saattaa sulkea musiikkiharrastuksen ulkopuolelle ihmisiä, jotka lähestyvät musiikkia sellaisesta kulmasta, mille pääsykokeissa ei välttämättä anneta painoarvoa.

Se kaikkien uniikein oma täydellisyytesi löytyy vain ja ainoastaan kuuntelemalla omia motiivejasi herkällä ja rehellisellä korvalla. Maailma ei tarvitse enää uutta Horowitzia tai Rubinsteinia, mutta se tarvitsee takuulla sinut.

Musiikissa pyrimme aina kohti kauneutta sen lukemattomissa sävyissään ja merkityksissään. Tällöin esille nouseva kysymys ei olekaan ensisijaisesti “olenko minä riittävän hyvä tai miten tulen paremmaksi kuin toinen?”, vaan sen sijaan “kuka minä olen ja mitä olen suhteessa toiseen?”.