Tukea tarvitaan aina. Mutta missä kulkee raja tukemisen ja pakottamisen välillä?

Tietoinen tekeminen tarkoittaa sitä, että soittaja ohjataan sellaisten tehtävien pariin, joissa ajatus ja kehon toimintakyky haastetaan sopivalla tavalla.

Lapsi ja nuori (miksei vanhempikin?) tulee ohjata sellaisiin tilanteisiin, joissa aivoja rasitetaan. Tilanteisiin, joissa ongelmanratkaisuprosessilla on tilaa käynnistyä.

Monesti mieleni on tehnyt muuttaa soittotunnin nimi keskittymistunniksi. Niin oppimisen esteet kuin onnistumisetkin juontavat syynsä lähes poikkeuksetta tähän taitoon. Pienimmille lapsille 10-30 minuutin keskittynyt ponnistus kerrallaan on sopiva tavoite.

Kyse ei ole opiskelijan iästä tai teknisistä valmiuksista, vaan pikemminkin opettajan valmiudesta toimia eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa.

Joskus kuulee puhuttavan lahjakkuudesta aivan kuin kyseessä olisi yksittäinen erityisominaisuus. Lahjakkuus on kuitenkin monen ominaisuuden summa.

Musiikillinen taito ei voi kehittyä, mikäli musiikkituntien väleissä ei käytetä kohtuullista aikaa uusien asioiden harjoitteluun. Tunnillakin toki harjoitellaan, mutta tästä kertyy vain 30-60 minuuttia harjoittelua viikossa. Vertaa tätä määrää siihen, että jo jääkiekkojuniorit voivat harjoitella seuransa kanssa helposti kuusi tuntia viikossa.

Mikäli riittävän hyvän ja mestarin eroavaisuuksia ei tiedosta, voi edessä olla turhautuminen. On nimittäin olemassa paljon taitoa, jota ei voi oppia, jos ei harjoittele kuin mestari.

Se kaikkien uniikein oma täydellisyytesi löytyy vain ja ainoastaan kuuntelemalla omia motiivejasi herkällä ja rehellisellä korvalla. Maailma ei tarvitse enää uutta Horowitzia tai Rubinsteinia, mutta se tarvitsee takuulla sinut.