Alle kouluikäisille (4-6-vuotiaille) 15 minuuttia voi olla juuri sopiva kesto.

Monesti mieleni on tehnyt muuttaa soittotunnin nimi keskittymistunniksi. Niin oppimisen esteet kuin onnistumisetkin juontavat syynsä lähes poikkeuksetta tähän taitoon.

Musiikillinen taito ei voi kehittyä, mikäli musiikkituntien väleissä ei käytetä kohtuullista aikaa uusien asioiden harjoitteluun.

Mikäli riittävän hyvän ja mestarin eroavaisuuksia ei tiedosta, voi edessä olla turhautuminen. On nimittäin olemassa paljon taitoa, jota ei voi oppia, jos ei harjoittele kuin mestari.

Taiteen perusopetuksessa kilpailu on kovaa. Kilpailu voi olla hyväkin asia, mutta toisaalta se saattaa sulkea musiikkiharrastuksen ulkopuolelle.

Se kaikkien uniikein oma täydellisyytesi löytyy vain ja ainoastaan kuuntelemalla omia motiivejasi herkällä ja rehellisellä korvalla. Maailma ei tarvitse enää uutta Horowitzia tai Rubinsteinia, mutta se tarvitsee takuulla sinut.

Musiikissa pyrimme kohti kauneutta, sävyjä ja merkityksiä. Tällöin esille nouseva kysymys ei olekaan ensisijaisesti “olenko minä riittävän hyvä tai miten tulen paremmaksi kuin toinen?”, vaan sen sijaan “kuka minä olen ja mitä olen suhteessa toiseen?”.

Nuottisymbolien opetteleminen edellyttää vaivannäköä. Tästä huolimatta liikkuvia palasia on etenkin yksinkertaisia kappaleita soitettaessa varsin kohtuullinen määrä.

Vaikka netti on pullollaan hyvinkin hyödyllisiä soittamistutoriaaleja ja soittoäppeja, niistä kaikista näyttää yhä puuttuvan elementti, joka oppilaalle välittyy vain kahdenvälisessä vuorovaikutuksessa musiikkitunnilla.